Aivomme pystyvät luomaan täysin uusia ideoita ja ajatuksia tyhjästä. Neurotieteilijät yrittävät edelleen ymmärtää, miten tämä tapahtuu.
Sisällysluettelo
15-metrinen mopsi, jolla on tyrannosaurus rexin kädet ja joka terrorisoi newyorkilaisia, luuta, jonka harjakset ovat spagettia, teekannu, joka kiertää aurinkoa Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välillä. Kaikki nämä ideat ovat outoja, järjettömiä, mutta aivomme ovat kyenneet luomaan ne tyhjästä.
Kuten Steven Frankland, Dartmouthin yliopiston psykologian ja aivotieteen laitoksen professori, totesi Harvard Gazette -lehdessä: ”Yksi ihmisen kognitiivisen toiminnan suurista mysteereistä on se, miten aivot pystyvät ottamaan ideoita ja yhdistelemään niitä uusilla tavoilla muodostaakseen uusia ajatuksia”.
Kun olemme lukeneet edellä mainittujen esineiden kuvaukset, emme ole vain muodostaneet niistä mielikuvaa, vaan olemme ehkä myös nähneet ne liikkeessä, kuvitelleet, millaisia ne olisivat todellisessa elämässä, ja jopa miettineet niiden ilmestymisen seurauksia. Tämä mielikuvituskyky on fantastinen kognitiivinen taito.
Mutta ideoiden lisäksi todella mielenkiintoista on se, miten ne muodostuvat, miten itsessään toimivat käsitteet voidaan yhdistää täysin uusiksi ideoiksi. Tämä ei ole helppo kysymys, joka askarruttaa neurotieteilijöitä.
Sytyttämässä lamppua
Nykyään on olemassa useita teorioita, jotka yrittävät selittää, miten eri ajatukset liittyvät toisiinsa. Pohjimmiltaan kaikki johtuu sähköisistä impulsseista ja välittäjäaineista, jotka hyppäävät neuronista toiseen luoden polkuja, joita pitkin ajatukset syntyvät ja kulkevat. Nämä polut muodostavat lopulta erilaisia muistoja, ajatuksia ja jopa tunteita, jotka voivat vaikuttaa syvästi koko elimistöömme.
Mutta yritys ymmärtää aivoja neuronista neuroniin on kuin yrittäisi ymmärtää metsää tarkastelemalla yksitellen jokaista juurta, lehteä, eläintä, pensasta, hyönteistä, bakteeria ja sieniä, jotka siinä elävät. Se on mahdoton tehtävä nykyisen (ja todennäköisesti myös tulevan, ainakin perinteisen tietotekniikan) laskentakapasiteetin tasolla.
Siksi, kuten Joshua Greene, psykologian professori Harvardin yliopistossa, osoittaa, avain on ymmärtää aivojen alueet, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Hänen viime vuosikymmenen alussa esittämänsä teorian mukaan uusien ajatusten muodostuminen perustuu siihen, että aivot esittävät ja vastaavat jatkuvasti kysymyksiin: Mitä tehtiin? Kuka sen teki? Ja kenelle se tehtiin? Näitä kutsutaan käsitteellisiksi muuttujiksi. Nämä muuttujat sijaitsevat kahdessa tietyssä aivojen alueella vasemmassa yläohimolohkossa, jotka ”syttyvät” aina, kun uusi ajatus syntyy.
Sekä Greene että Frankland pystyivät kirjaimellisesti havaitsemaan näiden aivoalueiden aktivoitumisen vuonna 2015 tehdyssä kokeessa, jossa he ottivat toiminnallisia magneettikuvia vapaaehtoisista opiskelijoista, jotka lukivat kokeen aikana sarjan yksinkertaisia lauseita, kuten: ”Koira jahtaa lasta”.
Kutina korvan takana
Kun opiskelija tuotti tämän ajatuksen, hän kuvitteli ensin koiran vasemman ohimolohkon yläosaan. Toisin sanoen, juuri tähän alueeseen tallennettaisiin tietoa toiminnon suorittajasta. Kun opiskelija kuvitteli lapsen, aktivoitui korvan takana sijaitseva rakenne, joka liittyi toiminnon kohteena olevaan henkilöön. Kun toiminta vaihdettiin toiseen, kuten ”koira leikki lapsen kanssa” tai ”koira raapaisi lasta”, havaittiin, että neuronien kulkemat polut olivat hieman erilaiset, mutta lähtivät aina samoista paikoista, joten oletettiin, että siellä tallennettiin ‘koiraa’ ja ”lasta” koskevat tiedot.
Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että välittääkseen tätä tietoa paikasta toiseen neuronit lähettävät impulsseja tavallista nopeampien ”kanavien” kautta. Jotta voimme saada käsityksen asiasta, normaalisti neuroni välittää yhden impulssin sekunnissa, mutta nämä erikoistuneemmat alueet voivat välittää jopa 1000 impulssia.
Greenen mukaan ihmisen ajattelun voima piilee siis siinä, että meillä on valtava käsitteiden kirjasto tallennettuna eri aivoalueille, jonka avulla voimme muodostaa loputtoman määrän ajatuksia. Nämä käsitteet ovat peräisin koko elämänkokemuksestamme, kaikesta mitä näemme, kuulemme, koemme ja tunnemme, ja voimme yhdistellä niitä hämmästyttävällä nopeudella. Tämän ansiosta ihmisen mielikuvitus voi harhailla, pitää hauskaa ja, jos siihen panostaa hieman, kohdata ja ratkaista koko ihmiskuntaa koskevia ongelmia.
