Araljärvi oli aikoinaan neljänneksi suurin järvi maapallolla, mutta nykyään se on käytännössä kadonnut. Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että sen entisten rajojen palauttaminen on mahdotonta. Ainoastaan Pieni Araali on järkevää säilyttää, kun taas Suuri Araali on menettänyt biodiversiteettinsä ja muuttunut Araalkumin autiomaaksi.
Sisällysluettelo
Kuinka katoaminen tapahtui
1900-luvun puoliväliin asti vedenpinta pysyi suhteellisen vakaana. Syvyys oli 68 metriä, mikä on paljon verrattuna Azovinmereen (13,5 metriä). Mutta 1960-luvun lopusta lähtien tilanne muuttui jyrkästi: kaksi pääjokea, Amu Darya ja Syr Darya, alkoivat menettää valtavia määriä vettä puuvilla- ja riisipeltojen kasteluun.
Vedenpinnan lasku oli lähes metri vuodessa. 1980-luvun loppuun mennessä meri jakautui Suureen ja Pieneen Araliin, ja vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua ensimmäisestä oli jäljellä vain ohut vesikaistale.
Historiallinen tausta
Aralinmeri on kokenut useita vedenpinnan vaihteluita. Eri aikakausina se on laajentunut tai vetäytynyt satoja kilometrejä. Keskiajalla sen kuivuneelle pohjalle syntyi asutuksia, jotka jälleen peittyivät veden alle. 1500–1700-luvuilla meri oli järvien verkosto, ja 1500–1600-luvuilla sen pinta laski huomattavasti. Sitten alkoi pitkä suhteellisen vakaa jakso, joka kesti 1900-luvulle saakka.
Tärkeimmät teoriat meren katoamisesta
- Taloudellinen toiminta
- Massiivinen kastelukanavien rakentaminen ja aktiivinen maatalous olivat tärkeimmät tekijät meren kuivumisessa. Tätä osoittaa massiivisen vedenoton alkamisen ja vedenpinnan jyrkän laskun samanaikaisuus.
- Globaalit ilmastonmuutokset
- Keskimääräisten vuotuisten lämpötilojen nousu lisäsi haihtumista. Ilmasto-tekijöiden osuuden arvioidaan olleen jopa 30 % kokonaisvaikutuksesta.
- Alueelliset ilmastonmuutokset
- Hydrogeologien hypoteesin mukaan ilmamassat alkoivat siirtyä pohjoisemmaksi, ja alue muuttui kuivemmaksi.
- Syklisyys
- On olemassa käsitys, että Aral-järvi kuivuu 650–700 vuoden välein, minkä jälkeen se täyttyy uudelleen. Tämän syklisyyden mekanismia ei kuitenkaan ole vahvistettu, eikä nykyisessä tilanteessa ole merkkejä päinvastaisesta prosessista.
- Hypoteesi yhteydestä Kaspianmereen
- Joskus esitetään teoria maanalaisista karstiluolista Araljärven ja Kaspianmeren välillä. Tätä tukevat suolapitoisuuden erot, mutta aiheesta ei ole tehty vakavia tutkimuksia.
