Tutkijat ovat löytäneet fossiilijäännöksiä, jotka eivät vastaa mitään nykyisin tunnettua lajia.
Sisällysluettelo
Arizonan yliopiston tutkijaryhmä Yhdysvalloissa on löytänyt Etiopiasta fossiileja, jotka voivat muuttaa käsitystämme ihmisen evoluutiosta ja arkeologiasta.
Kyseessä on 13 hammasta, jotka löydettiin Afarin alueelta, joka on paleontologian kannalta keskeinen paikka. Uutta on se, että nämä hampaat eivät vastaa yhtään aiemmin tunnettua lajia, mikä viittaa siihen, että ne voivat kuulua toistaiseksi tunnistamattomaan ihmisen kehityskulkuun.
Löytö, joka muuttaa evoluutiota
Löytö vahvistaa, että evoluutio ei ole kulkenut suoraviivaisesti. Paleontologi Kay Reedin tutkimuksen mukaan yli kaksi miljoonaa vuotta sitten eri lajit elivät rinnakkain samalla alueella, mikä kumosi perinteisen käsityksen yhtenäisestä kehityspolusta australopithecusta ihmiseksi.
Löytöpaikka Ledi-Geraaru , josta jäännökset löydettiin, on jo aiemmin ollut toisen historiallisen löydön kohde: kolme miljoonaa vuotta vanhan Homo-lajin vanhimman tunnetun yksilön leuka. Uusi löytö lisää yhden tekijän lisää alkuperän etsintään.
Mitä lajeja tutkijat ovat löytäneet?
Löydetyt hampaat eivät kuulu Australopithecus afarensis -lajiin, johon kuuluisa Lucy kuuluu, eivätkä ne vastaa Australopithecus garhi -lajia tai Paranthropus-lajin esi-isiä.
Niiden morfologian erot viittaavat siihen, että ne voivat kuulua tieteelle tuntemattomaan lajiin, mikä merkitsisi rajaa ennen ja jälkeen evoluutiotutkimuksessa.
”Nämä fossiilit osoittavat meille, että ihmiskunnan historia ei ole ollut lineaarinen, vaan että monet lajit ovat jakaneet aikaa ja tilaa”, sanoi Reed.
Uusi haaste tieteelle
Vaikka jäännökset vaativat lisätutkimuksia, löytö itsessään merkitsee jo paradigman muutosta: evoluutio oli monimuotoisempi kuin aiemmin ajateltiin, ja jokainen uusi fossiili todistaa eri lajien yhteisestä menneisyydestä.
Tämä läpimurto ei vain avaa uudelleen keskustelua siitä, miten esi-isämme elivät yhdessä, vaan pakottaa meidät myös miettimään uudelleen heidän välisiä suhteitaan. Afar, yksi ihmiskunnan kehtoista, osoittaa jälleen kerran, että se kätkee yhä salaisuuksia, jotka voivat muuttaa tietämystämme alkuperästämme.
