Aiheeseen erikoistuneet tutkijat arvioivat, että näiden miljoonien tuntemattomien lajien tunnistaminen voisi auttaa ymmärtämään paremmin ekosysteemien toimintaa ja ehkäisemään tulevia pandemioita.
Sisällysluettelo
Monet kasvi- ja etenkin eläinlajit ovat vielä ihmisen tunnistamatta.
Biodiversiteetin tuntemuksen osalta olemme vielä kaukana koko kuvan hahmottamisesta. Useiden eri maiden biologien mukaan valtaosa maapallon elävistä lajeista on vielä ihmisen tunnistamatta.
Kuten riippumattoman tiedotusvälineen Vox artikkelissa kerrotaan, näiden tuntemattomien lajien määrä herättää nöyryyttä. Asiantuntijat arvioivat, että ”jokaista löydettyä lajia kohti on todennäköisesti vähintään yhdeksän muuta lajia, joita ei ole vielä löydetty tai tunnistettu”.
Hyvin rajallinen tieto
Toisin sanoen tämä tarkoittaa, että 90 % eläin- ja kasvilajeista on vielä löytämättä. ”Useimmat ihmiset luulevat, että elämä maapallolla on kuvattu ja että meillä on hyvä käsitys ekosysteemien toiminnasta”, selittää Emily Hartop, taksonomisti Norjan tiede- ja teknologiayliopistosta, jota Vox siteeraa. ”Todellisuudessa emme tiedä, mitä suurin osa maapallon lajeista on, missä ne ovat ja mitä ne tekevät. Ne ovat tuntemattomia.”
Tämä havainto ei tietenkään koske suurimpia ja ihmiselle lähimpiä eläimiä, kuten nisäkkäitä, joiden eri heimot ja lajit on lähes kaikki tunnistettu tähän mennessä, vaan pikemminkin huomaamattomampia ja vaikeammin tutkittavia eliöitä, kuten hyönteisiä, hämähäkkejä, äyriäisiä sekä tiettyjä kasveja.
Tilanne vahvistettu kenttätutkimuksilla
Kun tarkastellaan näitä suuria luokkia hieman tarkemmin, huomaa, että niiden luettelointi on toistaiseksi hyvin puutteellista. Vox mainitsee esimerkkinä Cecidomyiidae-perheen, josta on kuvattu vajaat 7 000 eri lajia, mutta joka voisi todellisuudessa käsittää lähes 1,8 miljoonaa lajia.
Hyvin puutteellinen tietomme elämän monimuotoisuudesta on tullut esiin useaan otteeseen kenttätutkimuksissa. Noin kymmenen vuotta sitten Emily Hartop ja muut biologit keräsivät lukuisia kärpäsnäytteitä Los Angelesin alueelta. Kerätyistä 99 lajista 43:a ei ollut vielä koskaan kuvattu tieteellisesti.
Tuntemattomien lajien määrät ovat huikeat
Viime aikoina muut samantyyppiset kokeilut ovat vahvistaneet, että riittää, kun tutkitaan tiettyä ympäristöä, jotta löydetään uusia lajeja. Esimerkiksi vuonna 2023 saksalainen biologi Rudolf Meier otti kärpäsenäytteitä Singaporessa. Tutkija tunnisti yhteensä 120 eri lajia, joista vain 4 tai 5 oli jo tunnettuja.
Vox mainitsee myös toisen tutkimuksen, joka tehtiin vuonna 2021 Costa Ricassa loispistiäisistä ja jonka tulokset olivat vieläkin vaikuttavampia. Tällöin havaituista 416 hyönteislajista 403:a ei ollut aiemmin tunnistettu, ja ne muodostivat niin sanotun ”pimeän taksonin” (engl. dark taxa).
Tunnistaminen on työläs ja aikaa vievä tehtävä
Kuten riippumaton media muistuttaa, näiden uusien lajien tutkiminen ja tunnistaminen on kuitenkin työläs tehtävä. Biologian alkuajoista lähtien käytetty perinteinen luokittelumenetelmä, joka perustuu ulkonäköön ja morfologiaan, on rajoitteinen, kun on kyse uusien hyönteis- tai hämähäkkieläinlajien tunnistamisesta.
”Vaikka näiden eläinten erottaminen ulkonäön perusteella on usein mahdollista, se vaatii yleensä paljon aikaa ja asiantuntemusta; tutkijoiden on kirjaimellisesti tarkasteltava niitä yksi kerrallaan mikroskoopilla”, Vox tiivistää. Sen jälkeen uusi laji on kuvattava muodollisesti, todistettava, että sitä ei ole aiemmin tunnistettu, ja annettava sille tieteellinen nimi. Nämäkin vaiheet voivat olla erityisen aikaa vieviä.
”DNA-viivakoodi” on arvokas työkalu
DNA-sekvensointiteknologian kehitys voisi kuitenkin auttaa kiertämään tämän esteen ja nopeuttamaan monien vielä tuntemattomien lajien tunnistamisprosessia. Useat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että jokaisella tunnistetulla elävällä lajilla on oma ainutlaatuinen DNA-sekvenssinsä, eräänlainen allekirjoitus, joka eroaa kaikkien muiden lajien allekirjoituksista.
Kanadalainen eläintieteilijä Paul Hebert nimesi tämän allekirjoituksen vuonna 2003 ”DNA-viivakoodiksi”. Sitä voitaisiin käyttää määrittämään ennätysajassa, kuuluuko näyte tunnettuun lajiin vai ”tuntemattomaan taksoniin”, joka on vielä tunnistettava. Tämä tutkimus voitaisiin toteuttaa laajamittaisesti, sillä nykyiset teknologiat pystyvät Voxin mukaan ”koodaamaan tuhansia yksilöitä samanaikaisesti”.
Joka päivä löydetään noin viisikymmentä uutta lajia
Riippumaton media ennustaa tulevaisuutta, jossa ”tutkijat voisivat kerätä kymmeniä yksilöitä kentältä, sekvensoida osia niiden DNA:sta ja tuoda nämä koodifragmentit olemassa olevaan tietokantaan tarkistaakseen, vastaavatko ne tunnettuja lajeja. Jos eivät, ne voivat olla uusia lajeja”.
Vaikka tällä tekniikalla onkin joitakin puutteita, jotka liittyvät erityisesti viitetietokannan kokoon ja kattavuuteen, se voisi kiistatta säästää aikaa uusien lajien tunnistamisessa. Planétoscopen mukaan keskimääräinen löytöjen määrä on tällä hetkellä noin 50 uutta lajia päivässä. Tähän mennessä on virallisesti tunnistettu 2 miljoonaa elävää lajia, mutta eri lähteiden mukaan niitä voi olla yhteensä yli 10 miljoonaa.
”Eläinlajien inventoinnin loppuun saattaminen vuoteen 2040 mennessä” – onko tavoite saavutettavissa?
Jotta edistys olisi nopeampaa, jotkut tutkijat, kuten Paul Hebert, ovat jo vuosia vaatineet mittavia investointeja DNA-sekvensoinnin alalle. ”Haluamme jokaiselle lajille oman viivakoodin”, hän tiivistää Voxin haastattelussa. ”Jos onnistun vakuuttamaan maailman tukemaan tätä hanketta ja keräämään noin miljardi dollaria, mikä on naurettavan pieni summa, voimme varmasti saada eläinlajien luettelon valmiiksi vuoteen 2040 mennessä.”
Zoologin mukaan tämän tuloksen saavuttaminen antaisi ihmisille ratkaisevia avaimia elämän evoluution parempaan ymmärtämiseen ja käsittämiseen. Kattava katsaus kaikkiin olemassa oleviin lajeihin voisi mahdollistaa eri ekosysteemien reaaliaikaisen seurannan ja niiden romahtamisen ennakoinnin. Tätä maailmanlaajuista luetteloa voitaisiin käyttää myös potentiaalisten uhkien havaitsemiseen, olipa kyse sitten ravintoketjujen katkeamisesta tai tautia levittävistä hyönteisistä, jotka voivat laukaista seuraavan maailmanlaajuisen pandemian.
