Astronomit ovat löytäneet uusia todisteita siitä, että universumimme voi olla osa jättimäistä rakennetta, jonka koko on aiemmin tuntunut mahdottomalta.
Ensi silmäyksellä ympäröivä avaruus näyttää järjestäytyneeltä, mutta syvällisempi analyysi paljastaa monimutkaisia sääntöjä, jotka ulottuvat miljardeja valovuosia.
Viimeaikaiset kartoitustietoon perustuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että galaksimme, Linnunrata, sijaitsee valtavan gravitaatiopoolin sisällä, joka on paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Lisäksi tutkijat ovat havainneet epätavallisen kaukaisten galaksien rykelmän, joka muodostaa rengasmaisen rakenteen, jota kutsutaan Suureksi renkaaksi.
Tämä valtava muodostelma, jonka halkaisija on noin 1,3 miljardia valovuotta ja ympärysmitta noin 4,1 miljardia valovuotta, sijaitsee 9,2 miljardin valovuoden päässä Maasta.
Merkittävää on, että se sijaitsee samassa taivaan osassa ja samalla etäisyydellä kuin aiemmin löydetty Jättikaari. Kvasaarien avulla tehty data-analyysi osoitti, että tällaisen rakenteen satunnainen syntyminen on erittäin epätodennäköistä, mikä vahvistetaan tilastollisilla poikkeamilla, jotka ovat jopa 5,2 sigmaa.
Suuri rengas muistuttaa, kun sitä katsotaan lähes sivulta, ei vain suljettua silmukkaa, vaan spiraalimaista rakennetta. Tämä löytö kyseenalaistaa perinteiset käsitykset aineen tasaisesta jakautumisesta maailmankaikkeudessa, jotka tunnetaan kosmologisena periaatteena. Tämän periaatteen mukaan suurten rakenteiden ei pitäisi ylittää 1,2 miljardia valovuotta, mutta Suuri rengas ylittää tämän rajan huomattavasti, samoin kuin sen naapurissa oleva Jättimäinen kaari, mikä pakottaa tutkijat tarkistamaan näkemyksiään maailmankaikkeuden rakenteesta.
Tutkijat ovat myös havainneet, että Suuri rengas ei ole yhteydessä baryonien akustisiin värähtelyihin (BAK), jotka yleensä määrittävät galaksien klusteroitumisen tyypillisen mittakaavan, joka on noin 490 miljoonaa valovuotta. Tämä viittaa siihen, että kyseisellä rakenteella on erilainen alkuperä, joka ei liity tunnettuihin kosmologisiin prosesseihin.
Mitä tulee meidän galaksiimme, Cosmicflows-4-katalogin perusteella saadut uudet tiedot osoittivat, että Linnunrata on todennäköisesti osa paljon laajempaa gravitaatiopoolia, joka liittyy Shapley-superklusteriin, eikä osa erillistä Laniakea-poolia, kuten aiemmin ajateltiin. Tämä löytö korostaa, että galaksimme voi olla osa laajempaa dynaamista järjestelmää kuin on aiemmin oletettu.
Samalla tutkijat ovat havainneet, että suurin löydetyistä gravitaatiopoolista liittyy Sloonan suureen muuriin, joka on yksi suurimmista tunnetuista rakenteista maailmankaikkeudessa.
Nämä löydökset viittaavat siihen, että avaruuden laajamittainen organisaatio voi olla paljon monimutkaisempi kuin aiemmin on oletettu.
Tutkijoiden mukaan sellaiset jättimäiset rakenteet kuin Suuri rengas ja Jättikaari eivät sovi nykyisiin kosmologisiin malleihin. Yksi tutkijoista totesi, että nykyisten teorioiden perusteella tällaisia muodostelmia pidettiin mahdottomina, ja koko havaittavassa maailmankaikkeudessa odotettiin löydettävän vain yksi tällainen poikkeama. Kuitenkin kahden tällaisen kohteen esiintyminen samassa taivaan osassa herättää kysymyksiä siitä, kuinka tarkkoja käsityksemme maailmankaikkeudesta ovat.
Jotkut teoreetikot olettavat, että tällaiset rakenteet voivat olla yhteydessä kosmisiin jousiin – hypoteettisiin virheisiin, jotka syntyivät varhaisessa maailmankaikkeudessa ja jotka saattoivat vaikuttaa aineen jakautumiseen. Toiset katsovat, että tällaiset löydökset voivat olla tilastollisten sattumien tai datan otoksen erityispiirteiden tulosta, jotka vaativat lisätutkimuksia.
Vahvistaakseen Suuren renkaan olemassaolon tutkijat käyttivät kvasaareiden spektrejä magnesiumabsorption (Mg II) havaitsemiseen, mikä mahdollisti näkymättömien galaksien ja ryhmien havaitsemisen valtavilla etäisyyksillä. Tämä menetelmä muuttaa kvasaareja eräänlaisiksi majakoiksi, ja absorptiolinjat auttavat rakentamaan kolmiulotteisia karttoja avaruudesta. Lopullisten johtopäätösten tekeminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia, jotka kattavat muut taivaan alueet ja käyttävät erilaisia instrumentteja artefaktien mahdollisuuden poissulkemiseksi.
kistamaan oletuksia maailmankaikkeuden rakenteesta. Tällaisten kohteiden laajuus, muoto ja historia vaativat lisätutkimuksia, jotta voidaan ymmärtää, ovatko ne harvinaisia poikkeuksia vai osa monimutkaisempaa kosmista verkkoa.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu kosmologiaa ja astropartikkelifysiikkaa käsittelevässä erikoisjulkaisussa.
