Aivomme kuluttavat saman määrän energiaa riippumatta siitä, haaveilemmeko vai suorittaammeko tenttiä. Miksi sitten koemme henkistä väsymystä?
Sisällysluettelo
Henkinen väsymys: varoitusmerkit ja miten palauttaa motivaatio, kun aivot jumittuvat.
Oletko koskaan tuntenut olevasi niin henkisesti uupunut, että aivosi tuntuvat huutavan ”Riittää!”? Henkinen väsymys ei ole vain väsymystä: se on aivojen varoitus siitä, että ne ovat menettäneet suunnan. Ilmiötä tutkitaan yhä enemmän, ja tuoreiden tutkimusten mukaan sillä on hyvin konkreettiset syyt ja mahdollisia ratkaisuja. Mutta miksi aivot päättävät luovuttaa? Ja mikä tärkeintä: voiko sitä harjoitella, jotta voi jatkaa eteenpäin, kun kaikki mielessäsi sanoo ”nyt riittää”?
Henkinen väsymys on keskittymiskyvyn, motivaation ja kognitiivisen suorituskyvyn asteittainen heikkeneminen pitkään kestäneen älyllisen ponnistelun jälkeen. Se ei ole sama asia kuin tylsyys tai motivaation puute: se on todellinen, aivoissa mitattavissa oleva tila, joka vaikuttaa suoraan päätöksentekoomme.
Johns Hopkinsin yliopiston ja Kennedy Krieger -instituutin yhteisen tutkimuksen (julkaistu The Journal of Neuroscience -lehdessä) mukaan, kun koemme henkistä väsymystä, kaksi aivojen avainaluetta aktivoituu voimakkaasti: oikea insula, joka liittyy sisäisiin tuntemuksiin, kuten uupumukseen ja huonovointisuuteen, ja dorsolateraalinen prefrontaalinen aivokuori, joka liittyy toimeenpanokykyyn ja työmuistiin. Molemmat alueet näyttävät toimivan väsymyksen aikana lisääntyvän kommunikaationsa ansiosta eräänlaisena päätöksentekokeskuksena, joka arvioi, kannattaako jatkaa henkisen energian kuluttamista vai luovuttaa.
Kokeiden aikana osallistujat, jotka olivat 18 naista ja 10 nuorta, tervettä aikuista, joutuivat suorittamaan yhä vaikeampia muistitehtäviä, joista heille tarjottiin yhdestä kahdeksaan dollarin palkkio. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä suurempi palkkio. Tuloksena? Kun taloudellinen palkkio oli korkea, motivaatio voitti uupumuksen.
Palkkiojärjestelmä
Tämä viittaa siihen, että aivot arvioivat jatkuvasti, onko ponnistelu vaivan arvoista. Toisin sanoen: emme luovuta siksi, että energiamme on loppu, vaan siksi, että palkitsemisjärjestelmämme päättää, että jatkaminen ei enää kannata. Tämä on yksi tutkimuksen yllättävimmistä havainnoista: pohjimmiltaan jopa väsyneinä vapaaehtoiset olivat valmiita jatkamaan ponnisteluja, jos palkkio oli riittävän suuri.
”Laboratoriomme keskittyy siihen, miten [mielemme] luovat arvoa ponnisteluille”, sanoo Vikram Chib, biolääketieteen apulaisprofessori Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, tutkija Kennedy Krieger -instituutissa ja tutkimuksen toinen kirjoittaja. ”Ymmärrämme vähemmän kognitiivisten tehtävien, kuten muistin ja muistamisen, biologiaa kuin fyysisten tehtävien biologiaa, vaikka molemmat vaativat paljon ponnistelua.”
Toisin sanoen väsymyksen aikana voi olla ristiriita sen välillä, mitä tunnemme (uupumus) ja mitä todella pystymme tekemään. Aivot saattavat yliarvioida tarvittavan ponnistuksen tai aliarvioida todellisen kykynsä. Tämä kuilu havainnon ja todellisuuden välillä voi olla avainasemassa, kun yritetään ymmärtää, miksi masennuksen tai posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) kaltaisissa tiloissa henkinen väsymys muuttuu erittäin vaikeaksi esteeksi. Näiden havaintojen mukaan ponnistuksen arviointijärjestelmä olisi häiriintynyt.
Anna aivoille syy jatkaa
- Määritä selkeät ja merkittävät palkkiot: aivot tarvitsevat konkreettisen syyn jatkaa, olipa kyseessä sitten henkilökohtainen tavoite tai suunniteltu tauko
- Käytä strategisia taukoja (ei vain passiivisia taukoja)
- Lyhyet tauot, jotka edellyttävät täydellistä irrottautumista (hengittäminen, kävely, musiikin kuuntelu), auttavat ”käynnistämään” uudelleen etuotsalohkon ja saarekkeen välisen piirin. Joten mitä emme saa tehdä, on käyttää näitä taukoja jatkaaksemme tiedon kuluttamista (esimerkiksi sosiaalisessa mediassa). On todella irrottauduttava.
- Jaa tehtävät pieniksi vaiheiksi: aivot arvostavat ponnisteluja enemmän, kun ne kokevat ne saavutettaviksi. Se on paras tapa saavuttaa tavoite.
- Harjoittele sisäistä vuoropuhelua: tapa, jolla puhumme itsellemme, vaikuttaa suoraan siihen, miten tulkitsemme ponnistelumme.
- Tutki aktivointitekniikoita: motivaatio ja dopamiini kulkevat käsi kädessä, joten fyysisen liikunnan tai positiivisen sosiaalisen kanssakäymisen kaltaiset aktiviteetit auttavat palauttamaan aivojen kemian, joka ajaa ponnisteluja.
